Eläkeläisten arkea

Koulukiusaamisesta ja yhteisöllisyydestä

Ennen vanhaan oli koulukiusaamista siinä missä nykyäänkin. Arvelen, että se oli vielä raaempaa ja fyysisempää kuin nykyään. 50- ja 60-luvuilla käytettiin vielä vanhoja kasvatusmenetelmiä. Koivuniemen herra oven listan välissä muistutti jokainen hetki ruumiillisesta rangaistuksesta, jos teit jotakin väärin. Selkäsauna ei ollut ollenkaan tavaton, ja kaikkein nöyrryttävintä oli se, kun uhri joutui itse hakemaan vitsan pajukosta. Kasvatus oli ankaraa ja fyysistä. Hyvä puoli oli kaidalla tiellä pysyminen. Huonona oli huonon esimerkin antaminen lapselle, sekä henkisten hiertymien saaminen.

Perheemme muutti Helsingistä 1948 Pohjanmaalle ja kaksi nuorinta lasta syntyi siellä. Itse synnyin kotona, se oli yleinen tapa silloin. Periaatteessa on sen paikkakunnan asukas, missä syntyy. Mutta ei Pohjanmaalla, siellä sanottiin kouluikäiselle, että kun sää oot tänne tullu. Sillä tarkoitettiin vierasperäisiä sukujuuria. Pohjalainen kansa on niin sisäänlämpiävää, ettei yhteisö hyväksy ulkopuolelta tulleita. Vasta kolmas sukupolvi tulee hyväksytyksi.

Ainainen vainoaminen ja koulumatkalla vesiojassa uittaminen lujittivat lapsen luonnetta ja sai pyrkimään parempaan. Meille sanoivat vanhemmat, että koulua saa käydä niin pitkälle kuin päätä riittää. Vaikka ei ollut yhteiskunnan tukemaa toista astetta ja lukiota, kävimme silti koulua pitkälle. Lapsi oppi herkimmässä iässä, ettei yhteisöllisyyttä ole ja oikeus on vain kotona. Maailma on paha. Nyt, kun asiaa analysoi eläkkeellä vuosien jälkeen, tulee yllättäviinkin johtopäätöksiin. Syrjinnän ja kiusaamisen vuoksi lähdimme maailmalle ja veimme verotaalerimme muualle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jokojo kuva
Jaakko Kojo

Vanhimman veljeni, jo edesmennyt, opettaja oli paikkakuntalaisia ja rikkoi puukässässä veljeni tekemän tuolin ja antoi kalikat kylän pojille. Arvatkaa harmittiko. Niistä kiusaamisista luonto vain nousi ja veljeni pääsi aikanaan pitkälle ja sai hyvän oppiarvon ja työpaikan, mutta lapsuuden kokemuksista emme koskaan puhuneet. Keskustelumme pidättäytyi työasioihin ja menestykseen. Olimme pinnallisia toisillemme. Se johtui lapsuudesta.

Luonnossa pesueen pennut kisailevat toistensa kanssa ja oppivat selviytymään ja saalistamaan. Luonnossa ei ole sosiaaliturvaa. Ihmisen lapset ovat liian suojattuja ulkopuoliselta, että oppisivat taistelemaan paikastaan auringossa. Pohjoismainen demokratia vielä pehmentää lopunkin yrittelijäisyyden.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset